Kyky kuunnella kehoa on oivallinen työkalu kirjoittajalle. Kehon kuuntelemista voi käyttää monella tapaa.

Kehon olotilat ovat viestejä, rullalle käärittyjä tarinoita. Niihin on kätketty kutsu kirjoittaa (tai maalata, leipoa, tehdä puutöitä, valokuvata… purkaa viesti mihin vain luovaan).

Kehon tukalat tuntemukset ovat tervetullut merkki siitä, että keho on valmis tuomaan päivänvaloon ja käsiteltäväksi jotakin tärkeää. Samalla myös jotakin, josta voi kirjoittaa.

Jännitystilat, surut ja kivut auttavat meitä huomaamaan ne tarpeet, tunteet, toiveet ja haaveet jotka olemme ehkä ohittaneet. Kipuilevat kohdat pidättelevät sisällään voimaa. Tuota voimaa voi purkaa kirjoittamalla. Siitä voi tehdä sanoituksia, proosaa, asiatektiä, autofiktiota, tv-käsikirjoituksia, päiväkirjatekstiä.

Riipivät tuntemukset, tunteet ja olotilat ovat siis lahjoja kirjoittajalle. Herkkiin, aristaviin ja ärsyyntyneisiin kohtiin kehossa on pakkautunut paljon aitoja tunteita ja ilmaisua. Omista totuuksista kertovia sanoja.

Joskus myös valkoisen paperin kauhu eli kirjoittamisjumi liittyy näihin kehon jumitiloihin. Pelot ovat pakkautuneet kehoon ja nyt ne odottavat hiljaisessa kotelossaan huomatuiksi tulemista. Oletko valmis avaamaan tuon kotelon?

Ai että miksi juuri tukalat tuntemukset ja tunteet ovat lahjoja? Eikö ilo sitten ole kirjoittamisen polttoainetta? Toki. Mielihyvä, riemu, purskahteleva onni, aistillinen hekuma – nekin ovat kehon olotiloja ja yhtä todellisia kuin vaikeilta tuntuvat olotilat.

Myönteiset tuntemukset ja tunnelmat kuitenkin kaipaavat rinnalleen tummia sävyjä, jotta niiden voima tuntuisi ja näkyisi. Kuinka moni meistä jaksaisi seurata elokuvaa tai lukea kirjaa, jossa päähenkilöt kiitävät kohtauksesta tai runosta toiseen pöyristyttävän onnellisina ja hyväntuulisina, ilman huolen häivää.

Pikemmin kuin iloa ja onnea, luovassa kirjoittamisessa pöyhimme ja pohdimme ennemminkin synkkyyksiä, ristiriitoja, konflikteja, jännitteitä, kipuja, vääryyksiä, vaikeilta tuntuvia tunteita. Niiden taustalla on usein kysymys tai useampi. Kirjoittaminen on keino puntaroida vastausvaihtoehtoja.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä minä ajattelen tästä? Millaisia eri tapoja on nähdä ja kokea tämä asia? Eri suuntiin kiskovat näkökulmat ovat kirjoittamisen mehukasta ydintä. Ihminen on tehty ristiriidoista, niin myös kulttuuri ja taide. Näitä risteäviä tiloja ja kipuilevia näkökulmia on myös keho pullollaan.

Tässä kolme eri tapaa harjoitella kehon kuuntelemista ja hyödyntää sitä kirjoittamisessa:

1. Kohti kehon kertomuksia eli näin pysähdyt kuuntelemaan kroppaasi

• Varaa tähän harjoitukseen lähellesi kynä ja paperia.

• Tee olosi niin mukavaksi ja rennoksi kuin voit. Istu lempituolillesi tai asetu makaamaan viltin alle sängylle, sohvalle tai vaikka joogamatolle.

• Sulje silmäsi ja hengitä rauhassa.

• Kuuntele ympäristön ääniä, pieniä ja isoja, mitä ne sitten ovatkaan. Pane äänet merkille, mutta älä pysähdy miettimään niitä sen kummemmin.

(Tarkoituksena on vain saada monenlaisia asioita kuhiseva pääsi rauhoittumaan ja suunnata huomiosi aisteihin)

Patteri ehkä kohisee.

Laitteet naksuvat.

Kissa kehrää.

Kello tikittää.

Pihalta kuuluu satunnaisia ääniä.

• Siirrä sitten huomiosi ympäristön äänistä kehoosi.
• Tutkaile, miltä eri kehon osat tuntuvat. Missä on rentoutta ja vapautta? Entä missä kireyttä? Tunnetko jonkun kohdan muita voimakkaammin?
• Valitse sellainen kehon osa, jossa tunnet jännitystä tai kireyttä. Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mitä sille kuuluu? Mistä se haluaa kertoa? Tai mistä se haluaa vaieta?
• Kun mieleesi nousee sanoja, lauseita, ehkä kuvia – mitä tahansa mistä voit kirjoittaa jotakin – ota esille kynä ja paperia.
• Kirjoita. Seuraa, mitä tapahtuu. Paperilla. Kehossasi. Olossasi.

2. Sano heipat valkoisen paperin kammolle eli näin hyödynnät kehon kuuntelemista tekstijumista pääsemiseen

Tämä harjoitus auttaa hahmottamaan, miksi teksti ei kulje.

• Ajattele tekstiä, jonka kanssa sinun on vaikea päästä alkuun tai eteenpäin.

• Sulje silmät. Siirrä huomio kehoosi.
• Missä kohtaa kehoasi tunnet kireyttä, jännitystä, kiukkua, pelkoa tai jumeja? Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mikä kirjoittamisessa arveluttaa, pelottaa tai ottaa päähän? Miksi et halua kirjoittaa? Mistä et halua kirjoittaa? Tunnustele ja kysele, millaisia asioita, sitkeitä uskomuksia ja tunteita jumikohdat ehkä pidättelevät itsessään.

• Kirjoita mitään pidättelemättä tai pysähtymättä, millaisia asioita sinussa nousee pintaan.

• Seuraa, mitä tapahtuu. Tekstissä. Kehossasi. Olossasi.

3. Kun lauseet tuntuu hengettömiltä eli miten saada tekstistä kiinnostavampi

En tiedä sinusta, mutta ainakin minä haluan lukijana saada tunteita ja kokea ne myös kehossani. Haluan tulla yllätetyksi. Haluan itkeä. Nauraa. Ihailla kirjoittajan taitoa viedä minua ylös ja alas. Haluan vaikuttua, jäädä miettimään että mitähän sille ja sille hahmolle tällä hetkellä kuuluu, tai entäs jos hahmo olisi valinnut toisin…

Kirjoittamalla voimme purkaa ja käsitellä omia tunteitamme, ja samalla herättää ja liikutella toisten tunteita. Kun kirjoittaja uskaltaa laittaa itsensä peliin – se ei automaattisesti tarkoita omaelämäkerrallista, tunnustuksellista tekstiä – se näkyy ja tuntuu myös tekstissä.

Pieni vaaran, pelon tai riskin tunne on yksi merkki siitä, että kirjoittamassasi tekstissä on kipinää. Happea. Henkeä. Pieni osa omaa sieluasi, jota rohkenet raottaa muille.

Ja kyllä, puhun nyt myös asiatekstistä. Asiateksti voi innostaa, kiehtoa, naurattaa, laittaa mielikuvituksen liikkeelle, herättää muistoja ja mielleyhtymiä. Mikään aihe ei ole niin tylsä, etteikö siitä saisi kiinnostavan lukijoille ja kuulijoille.

• Ota esille kirjoittamasi teksti, johon et ole tyytyväinen ja jota haluaisit parantaa.
• Tutki, mitkä kohdat (kappaleet, kohdat, luvut, kohtaukset) eivät herätä sinussa itsessäsi tunteita. Kehosi kertoo tämän. Sytytkö, lämpenetkö, tunnetko inhoa, kiukkua, naurua, kauhua? Jos tekstissäsi on kohtia, joiden yli haluaisit hypätä tai jotka jättävät viileäksi tai saavat haukottelemaan, kuinka suurella todennäköisyydellä lukija lämpenisi niistä?
• Muistele, miksi alunperin kirjoitit tästä tietystä aiheesta tai loit tämän kohtauksen. Mikä on sen tarkoitus, tavoite, olemassaolon oikeutus tässä kokonaisuudessa?
• Tutki, millaisia ajatuksia, muistoja, henkilökohtaisesti merkittäviä tai sykähdyttäviä ajatuksia ja tunteita aihe ja kohta sinussa herättää.
• Kudo mukaan jotakin itseäsi aidosti koskettavaa. Jos et halua toistaa tiettyä kokemusta sellaisenaan, muunna joitakin asioita mutta säilytä tunteisiin liittyvä totuus. Kirjoita, kunnes osut lauseeseen joka aiheuttaa reaktion kehossasi.