Inspiraatio

Mistä inspiraatiota? Näin ruokit kirjoittamisen kipinää ja vaalit virettä

/ Minna Hiidensaari / Leave a comment

Jokaiselle lienee jo tuttu se kokemus ja vähintään toteamus, että kirjoittajan ei kannata jäädä odottelemaan sopivaa inspiraatiota. Tärkeintä on ryhtyä hommiin ja kirjoittaa. Teksti saa olla huonoakin. Kun on edes jotain tekstiä olemassa, se on parempi kuin ei tekstiä ollenkaan. Kehnoltakin tuntuvaa tekstiä voi käydä läpi ja siitä voi karsia toimimattomat kohdat. Minkä tahansa olemassaolevan tekstin muokkaaminen auttaa lähemmäksi sitä, mitä tavoittelee. “Tätä en ainakaan halua. Tuo ei kuulu tähän tekstiin, ehkä jonnekin muualle. Mieluummin vaikka…”

Vaikka innoituksen odottelu ei hyödytä, inspiraatiota voi kuitenkin ruokkia. Sitä myös kannattaa oppia tekemään tietoisesti. Muusat tulevat kohti, kun niitä houkuttelee.

(Pakko todeta tässä yhteydessä, että kirjoittaessa käy kiitollisesti toisinaan niin että se kuuluisa inspiraatio ottaa valtaansa jossakin hetkessä. Silloin se on menoa. Liuska, kohtaus, runo, sanoitus tai luku putoaa syliin sellaisenaan, ja kirjoittajan tehtävä on silloin vain ottaa vastaan ja kirjoittaa. Sellaisena pyörryttävän hienona hetkenä saattaa syntyä kokonaisen teoksen ydinkohta.)

Vire on yksi lempisanoistani. Kun vire on kohdillaan kirjoittamisessa, tekeminen kulkee niin että sanat löytävät paikkansa. Kirjoittaminen on pakotonta. Kun kirjoittamisvire on hyvä, mieli on rento ja vastaanottavainen. Tekstiin sopivia mielleyhtymiä ja ideoita syntyy luontevasti. Kirjoittajan vire on kuin soitin, jonka tilasta ja hyvältä tuntuvasta soinnista voi opetella pitämään huolta.

Miksi inspiraation ruokkiminen ja vireen vaaliminen on tärkeää?

Kirjoittamista voi ajatella tilana tai tapahtumana, johon valmistautuminen on osa tekemistä. Inspiraatiota ja virettä ruokkivat asiat ovat siis tapoja valmistautua. Vireen vaaliminen on myös oman tekemisen kunnioittamista. Se muistuttaa, että otat kirjoittamisen tosissaan (vaikka et liian vakavasti…! Itselle ja omalle tekemiselle nauraminen on sekin yksi avaintaito, ei sitä eikä mitään muutakaan elämässä muuten jaksaisi). Kirjoittamiseen valmistautuminen muistuttaa siitä, että haluat löytää sanat jollekin itsellesi merkitykselliselle ja olet valmis laittamaan itsesi sen takia likoon.

Vireen vaalimisen keinot ovat myös tapa väistää sisäistä vastustusta, joka on kirjoittajalle tuttu tila sekin.

Näitä keinoja voi ajatella myös eräänlaisina siirtymäriitteinä muun tekemisen ja kirjoittamisen välillä.

10 asiaa, jotka auttavat ruokkimaan inspiraatiota ja vaalimaan virettä kirjoittamisessa:

  1. Lue sivu tai pari lempikirjaasi ennen kuin keskityt omaan tekstiisi. Pidä työpöydälläsi (tai mikä sitten onkaan kirjoittamispaikkasi: peiton alla, sohvalla, keittiön pöydän ääressä) näkösällä lempikirjojasi. Niitä, joista saat virtaa. Niitä, joita ihailet ja jotka ovat ehkä esikuviasi. Niitä, jotka saavat ideasi ja tunteesi liikkeelle. HUOM. Jos olet sellainen kirjoittaja, joka alkaa tahattomasti kopioida omaan kirjoittamiseensa hiljattain lukemansa tekstin tyyliä, hae inspiraatiota jostain muusta kuin työn alla olevan tekstin lajia eli genreä edustavasta kirjasta (ellei sitten tietoinen tarkoituksesi ole nimenomaan matkia jonkun toisen kirjoittajan tyyliä).
  1. Lue jotakin ihan muuta kuin lempikirjojasi. Nappaa hyllystäsi mikä vain tietokirja ja avaa se satunnaisesta kohdasta. Lue netistä sisältöä aiheesta, joka ei sinua yleensä kiinnosta. Tutustu jonkin itsellesi vieraan ammatin kuvaukseen netissä.
  1. Altista itsesi runoudelle. Suosittelen lukemaan runoutta, vaikka se ei olisi entuudestaan tuttua tai tuntuisi vaikealta. Runoutta on olemassa loputtoman monenlaista, jokaiselle löytyy jotakin. Kannustan menemään lähikirjastoon treffeille runoushyllyn kanssa. Selaile ja silmäile teoksia, vie muutama mukanasi kotiin lähempää tutustumista varten. Tule vietellyksi.
  1. Ota musiikki kirjoittamisen avuksi. Musiikin avulla voi säädellä omia tunteita ja ladata sitä kautta tekstiin tunnelmaa. Minulla musiikki menee nopeasti ihon alle, suoraan verenkiertoon. Tykkään tehdä soittolistoja Spotifyhin joitakin tiettyjä kirjoittamishankkeita varten, tai kasaan soittolistan johonkin vuodenaikaan tai elämänvaiheeseen. Tai jos haluan johonkin tekstipätkään tietynlaista virtaa (aistillista, aggressiivista, lohdutonta, kohottavaa, melankolista), etsin yksittäisen biisin ja annan näppiksen laulaa musiikin voimalla. Biisi soimaan peräkkäin vaikka viisitoista kertaa, kunnes teksti on valmis.
  1. Kirjoita pätkä jotain muuta kuin varsinaisesti työstämääsi tekstiä. Päiväkirjaa. Tämän hetken kuulumisia tai suunnitelmia. Kirjoittamiseen liittyviä, sekalaisia muistiinpanoja. Vinkki: Pidä tämä kirjoittaminen lyhkäisenä pyrähdyksenä jos haluat keskittyä johonkin toiseen tekstiin, ettei käy niin että kehität tästä muusta kirjoittamisesta tavan väistellä ja lykätä sitä tekstiä, joka eniten polttelee.
  2. Meditoi. Juu. Tiedän (kuulen sinun jo huokaavan tuskasta). Mindfulnessin ja meditoimisen iloja ja hyötyjä pursuaa nyt tuutti jos toinenkin, mutta suosittelen silti kokeilemaan. Kirjoittajalle meditoiminen on oikeasti todellinen aarreaitta. Kyse on oman alitajuisen mielen pitämisestä vastaanottavaisena ja herkkänä luoville impulsseille. Asia saattaa kuulostaa juhlalliselta. Oikeasti se on varsin arkista. Hiljentymistä. Pysähtymistä.

Oma kokemukseni ja uskomukseni on, että luovaa työtä tekevän ei tarvitse varsinaisesti keksiä mitään. Kaikki on jo olemassa. Maailmassa. Alitajunnassamme – sekä yksityisessä että kollektiivisessa. On vain herkistyttävä huomaamaan asioita, poimimaan niitä jotka houkuttelevat itseä eniten ja vetämään yhteyksiä havaintojen välille. Siten syntyvät tarinat.

Luominen on ennen kaikkea kuuntelemista. Aiheiden. Ideoiden. Millaiset aiheet haluavat kulkea juuri sinun kauttasi, mitkä ideat on tarkoitettu taivuteltaviksi juuri sinun hyppysissäsi? Näiden tutkailussa meditoiminen auttaa. Se auttaa myös silloin, kun teksti on jumissa.

  1. Tee jotakin käsilläsi. Tiskaa yksi astia. Vie roskat. Keitä kuppi kahvia tai teetä. Kuori ja syö omena.
  1. Lainaa puhelinmyyjien käyttämää kikkaa: soita ensin hyvälle ystävälle. Tulet todennäköisesti hyvälle tuulelle ja kun tartut kirjoittamiseen, olet valmiiksi kohottuneessa mielentilassa. (Kuulin joskus jotakin, että kylmiltään ihmisille soittavat puhelinmyyjät kilauttavat ensin hyvälle tutulle päästäkseen myönteiseen tilaan. Reippaassa mielentilassa jaksaa ainakin hetken alkaa soitella ihmisille, joista moni lyö luurin puhelinmyyjän korvaan…)
  2. Löydä itsellesi sopivat rutiinit ja rituaalit, jotka auttavat tuohon kirjoittamisvireeksi kutsumaani paikkaan siirtymisessä, on se sitten hetki päällä seisomista, tovi ulkoilua tai tietyn voimatekstin lukeminen. Näitä keinoja voi ajatella myös kirjoittamista helpottavana ehdollistumisena. Siirtymärituaalit auttavat aivoja ymmärtämään, että ahaa, nyt ollaan tekemässä tätä, ja kohta kirjoitetaan.
  1. Ole itsellesi armollinen. Älä suorita väkisin mitään kirjoittamiseen liittyvää, älä myöskään tämän listan asioita. Kirjoittaminen ei ole maailman helpoin laji, joten onnittele itseäsi siitä että ylipäänsä olet vastannut kirjoittamisen kutsuun. Kirjoittaminen ja siihen liittyvien kipinöiden ruokkiminen saa olla kepeää, hullua ja huikentelevaista.

Kehon kuunteleminen on kirjoittajan työväline eli näin hyödynnät kehon tuntemuksia kirjoittamisessa

/ Minna Hiidensaari / Leave a comment

Kyky kuunnella kehoa on oivallinen työkalu kirjoittajalle. Kehon kuuntelemista voi käyttää monella tapaa.

Kehon olotilat ovat viestejä, rullalle käärittyjä tarinoita. Niihin on kätketty kutsu kirjoittaa (tai maalata, leipoa, tehdä puutöitä, valokuvata… purkaa viesti mihin vain luovaan).

Kehon tukalat tuntemukset ovat tervetullut merkki siitä, että keho on valmis tuomaan päivänvaloon ja käsiteltäväksi jotakin tärkeää. Samalla myös jotakin, josta voi kirjoittaa.

Jännitystilat, surut ja kivut auttavat meitä huomaamaan ne tarpeet, tunteet, toiveet ja haaveet jotka olemme ehkä ohittaneet. Kipuilevat kohdat pidättelevät sisällään voimaa. Tuota voimaa voi purkaa kirjoittamalla. Siitä voi tehdä sanoituksia, proosaa, asiatektiä, autofiktiota, tv-käsikirjoituksia, päiväkirjatekstiä.

Riipivät tuntemukset, tunteet ja olotilat ovat siis lahjoja kirjoittajalle. Herkkiin, aristaviin ja ärsyyntyneisiin kohtiin kehossa on pakkautunut paljon aitoja tunteita ja ilmaisua. Omista totuuksista kertovia sanoja.

Joskus myös valkoisen paperin kauhu eli kirjoittamisjumi liittyy näihin kehon jumitiloihin. Pelot ovat pakkautuneet kehoon ja nyt ne odottavat hiljaisessa kotelossaan huomatuiksi tulemista. Oletko valmis avaamaan tuon kotelon?

Ai että miksi juuri tukalat tuntemukset ja tunteet ovat lahjoja? Eikö ilo sitten ole kirjoittamisen polttoainetta? Toki. Mielihyvä, riemu, purskahteleva onni, aistillinen hekuma – nekin ovat kehon olotiloja ja yhtä todellisia kuin vaikeilta tuntuvat olotilat.

Myönteiset tuntemukset ja tunnelmat kuitenkin kaipaavat rinnalleen tummia sävyjä, jotta niiden voima tuntuisi ja näkyisi. Kuinka moni meistä jaksaisi seurata elokuvaa tai lukea kirjaa, jossa päähenkilöt kiitävät kohtauksesta tai runosta toiseen pöyristyttävän onnellisina ja hyväntuulisina, ilman huolen häivää.

Pikemmin kuin iloa ja onnea, luovassa kirjoittamisessa pöyhimme ja pohdimme ennemminkin synkkyyksiä, ristiriitoja, konflikteja, jännitteitä, kipuja, vääryyksiä, vaikeilta tuntuvia tunteita. Niiden taustalla on usein kysymys tai useampi. Kirjoittaminen on keino puntaroida vastausvaihtoehtoja.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä minä ajattelen tästä? Millaisia eri tapoja on nähdä ja kokea tämä asia? Eri suuntiin kiskovat näkökulmat ovat kirjoittamisen mehukasta ydintä. Ihminen on tehty ristiriidoista, niin myös kulttuuri ja taide. Näitä risteäviä tiloja ja kipuilevia näkökulmia on myös keho pullollaan.

Tässä kolme eri tapaa harjoitella kehon kuuntelemista ja hyödyntää sitä kirjoittamisessa:

1. Kohti kehon kertomuksia eli näin pysähdyt kuuntelemaan kroppaasi

  • Varaa tähän harjoitukseen lähellesi kynä ja paperia.
  • Tee olosi niin mukavaksi ja rennoksi kuin voit. Istu lempituolillesi tai asetu makaamaan viltin alle sängylle, sohvalle tai vaikka joogamatolle.
  • Sulje silmäsi ja hengitä rauhassa.
  • Kuuntele ympäristön ääniä, pieniä ja isoja, mitä ne sitten ovatkaan. Pane äänet merkille, mutta älä pysähdy miettimään niitä sen kummemmin.

(Tarkoituksena on vain saada monenlaisia asioita kuhiseva pääsi rauhoittumaan ja suunnata huomiosi aisteihin)

Patteri ehkä kohisee.

Laitteet naksuvat.

Kissa kehrää.

Kello tikittää.

Pihalta kuuluu satunnaisia ääniä.

  • Siirrä sitten huomiosi ympäristön äänistä kehoosi.
  • Tutkaile, miltä eri kehon osat tuntuvat. Missä on rentoutta ja vapautta? Entä missä kireyttä? Tunnetko jonkun kohdan muita voimakkaammin?
  • Valitse sellainen kehon osa, jossa tunnet jännitystä tai kireyttä. Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mitä sille kuuluu? Mistä se haluaa kertoa? Tai mistä se haluaa vaieta?
  • Kun mieleesi nousee sanoja, lauseita, ehkä kuvia – mitä tahansa mistä voit kirjoittaa jotakin – ota esille kynä ja paperia.
  • Kirjoita. Seuraa, mitä tapahtuu. Paperilla. Kehossasi. Olossasi.

2. Sano heipat valkoisen paperin kammolle eli näin hyödynnät kehon kuuntelemista tekstijumista pääsemiseen

Tämä harjoitus auttaa hahmottamaan, miksi teksti ei kulje.

  • Ajattele tekstiä, jonka kanssa sinun on vaikea päästä alkuun tai eteenpäin.
  • Sulje silmät. Siirrä huomio kehoosi.
  • Missä kohtaa kehoasi tunnet kireyttä, jännitystä, kiukkua, pelkoa tai jumeja? Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mikä kirjoittamisessa arveluttaa, pelottaa tai ottaa päähän? Miksi et halua kirjoittaa? Mistä et halua kirjoittaa? Tunnustele ja kysele, millaisia asioita, sitkeitä uskomuksia ja tunteita jumikohdat ehkä pidättelevät itsessään.
  • Kirjoita mitään pidättelemättä tai pysähtymättä, millaisia asioita sinussa nousee pintaan.
  • Seuraa, mitä tapahtuu. Tekstissä. Kehossasi. Olossasi.

3. Kun lauseet tuntuu hengettömiltä eli miten saada tekstistä kiinnostavampi

En tiedä sinusta, mutta ainakin minä haluan lukijana saada tunteita ja kokea ne myös kehossani. Haluan tulla yllätetyksi. Haluan itkeä. Nauraa. Ihailla kirjoittajan taitoa viedä minua ylös ja alas. Haluan vaikuttua, jäädä miettimään että mitähän sille ja sille hahmolle tällä hetkellä kuuluu, tai entäs jos hahmo olisi valinnut toisin…

Kirjoittamalla voimme purkaa ja käsitellä omia tunteitamme, ja samalla herättää ja liikutella toisten tunteita. Kun kirjoittaja uskaltaa laittaa itsensä peliin – se ei automaattisesti tarkoita omaelämäkerrallista, tunnustuksellista tekstiä – se näkyy ja tuntuu myös tekstissä.

Pieni vaaran, pelon tai riskin tunne on yksi merkki siitä, että kirjoittamassasi tekstissä on kipinää. Happea. Henkeä. Pieni osa omaa sieluasi, jota rohkenet raottaa muille.

Ja kyllä, puhun nyt myös asiatekstistä. Asiateksti voi innostaa, kiehtoa, naurattaa, laittaa mielikuvituksen liikkeelle, herättää muistoja ja mielleyhtymiä. Mikään aihe ei ole niin tylsä, etteikö siitä saisi kiinnostavan lukijoille ja kuulijoille.

  • Ota esille kirjoittamasi teksti, johon et ole tyytyväinen ja jota haluaisit parantaa.
  • Tutki, mitkä kohdat (kappaleet, kohdat, luvut, kohtaukset) eivät herätä sinussa itsessäsi tunteita. Kehosi kertoo tämän. Sytytkö, lämpenetkö, tunnetko inhoa, kiukkua, naurua, kauhua? Jos tekstissäsi on kohtia, joiden yli haluaisit hypätä tai jotka jättävät viileäksi tai saavat haukottelemaan, kuinka suurella todennäköisyydellä lukija lämpenisi niistä?
  • Muistele, miksi alunperin kirjoitit tästä tietystä aiheesta tai loit tämän kohtauksen. Mikä on sen tarkoitus, tavoite, olemassaolon oikeutus tässä kokonaisuudessa?
  • Tutki, millaisia ajatuksia, muistoja, henkilökohtaisesti merkittäviä tai sykähdyttäviä ajatuksia ja tunteita aihe ja kohta sinussa herättää.
  • Kudo mukaan jotakin itseäsi aidosti koskettavaa. Jos et halua toistaa tiettyä kokemusta sellaisenaan, muunna joitakin asioita mutta säilytä tunteisiin liittyvä totuus. Kirjoita, kunnes osut lauseeseen joka aiheuttaa reaktion kehossasi.