Pelko

Aloittamisen vaikeus? Viisi keinoa päästä liikkeelle silloin kun kirjoittaminen tuntuu vaikealta

/ Minna Hiidensaari / Leave a comment

Aloittamisen vaikeus.

Lähestyvä deadline nakertaa. Tai ehkä sinulla ei ole ulkoapäin asetettua deadlinea, mutta haluat kirjoittaa ja olet itse aloittamisen pahin jarru. Aloittamisen lykkääminen on tuttua hommaa meille kaikille.

Onpa kyseessä sitten se kirjoittamista odottava, maailman parhain romaani, asiantuntija-artikkeli, presentaatio, blogipostaus, mainosteksti tai runo, kirjoittamisen aloittaminen tuntuu joskus niin ylivoimaiselta että vauhti pysähtyy jo ennen kuin ruudulla tai paperilla on ensimmäistäkään sanaa.

Mikä avuksi, kun kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa?

VINKKI: Ennen kuin listaan viisi käytännön keinoa, joilla pääset alkukangertelun yli, haluan napata huomiosi hetkeksi yhteen tärkeään ajatukseen.

Kirjoittamisen aloittamisvaikeuksien syyt ovat hyvin erilaisia. Sen vuoksi tarvitaan myös erilaisia ratkaisuja.

Joskus aloittaminen on vaikeaa siksi, että ajatukset tekstin aiheesta tai kirjoittamisen tavoitteista ovat epäselvät. Joskus aloittamisen vaikeus liittyy pelkoon (esimerkiksi aiheeseen liittyvään pelkoon tai epäonnistumisen pelkoon), häpeään tai muuhun hankalaan tunteeseen.

Kun pääsee vähän jyvälle siitä, miksi aloittaminen tökkii, aloittamisen peikko on huomattavasti helpompi kesyttää.

Niinpä kannustan alla olevien käytännön vinkkien lisäksi tutkailemaan, miksi kirjoittaminen tietyn tehtävän tai aiheen äärellä tuntuu vaikealta.

Kannustan myös kokeilemaan erilaisia keinoja erilaisten tekstien kanssa. Jos yksi metodi ei toimi, jokin toinen keino saattaa avata hanan.

Pääasia on, että kirjoitat. Edes vähän. Edes jotain. Luota siihen, että vyyhti purkautuu tekemällä.

Tässä viisi erilaista keinoa lähtökuopissa tuskittelun helpottamiseksi.

1. Kirjoita 20 minuuttia pysähtymättä

TOIMI NÄIN:

Ajasta kännykän kello tai herätyskello 20 minuutin päähän.

Ja sitten vain kirjoitat.

Joko aiheesta tai täysin sen vierestä.

Kunhan kirjoitat.

Esimerkiksi siitä, mikä kirjoittamisessa tuntuu vaikealta.

Kunhan kirjoitat.

Pysähtymättä.

Ilman, että mietit miltä sanat näyttävät, onko tekstissä tolkkua tai ovatko välimerkit paikoillaan.

Muista, että:

– tarkoitus on rentouttaa olo ja vapauttaa ajatukset

– tässä vaiheessa tekstin ei tarvitse olla valmista, eikä varsinkaan täydellistä

Kun kello pirahtaa soimaan 20 minuutin kohdalla (tai 10 minuutin tai 30 minuutin, riippuen siitä mikä itsellesi juuri nyt parhaiten sopii), jätä teksti hetkeksi rauhaan ja nouse ylös.

Jaloittele.

Käy vaikka juomassa lasi vettä.

Lukaise sen jälkeen teksti läpi.

Kirjoita lisää sen mukaan, mitä ajatuksia kirjoittaminen tai jumissa oleva vaihe herättää.

2. Pura ulos kaikki aiheeseen liittyvät ideat

Aloittaminen saattaa olla vaikeaa siksi, että tekstin aiheeseen liittyvät ajatukset ja ideat ovat hujan hajan. Tai niitä on tukkukaupalla. Tai ne eivät ole vielä tarkentuneet. Tai tekstin sisällön rajaaminen on vielä kysymysmerkki.

TOIMI NÄIN:

Hahmottele rajattomasti ja sensuroimatta kaikki, mitä sinulle tulee aiheesta mieleen. Esimerkiksi yksittäisinä sanoina käsin paperille. Tai ranskalaisilla viivoilla kännykän tai tietsikan ruudulle.

VINKKI: Toteuta tämä harjoitus edellisen harjoituksen tapaan eli ajasta kello 20 minuutin päähän ja ideoi vapaasti ja pysähtymättä.

Pidä sitten pieni tauko.

Katso sen jälkeen kirjoittamaasi ja haarukoi ideamerestä ne, jotka valikoit mukaan tällä kertaa.

3. Aloita lopusta tai keskeltä

Minkään tekstin kirjoittamisen ei tarvitse alkaa tekstin alusta. Sinun ei tarvitse vielä tietää, mikä olisi paras kohta aloittaa. Usein se selviää kirjoittamisen myöhemmässä vaiheessa – silloin, kun tiedät sisällöstä enemmän.

TOIMI NÄIN:

Kirjoita auki mikä tahansa yksi kohta tai asia, jonka haluat mukaan tekstiin.

Näetkö mielessäsi romaanin tai leffakäsikirjoituksen yhden itsellesi voimallisen kohtauksen kuvina? Hyvä. Kirjoita se.

Tiedätkö, minkä tuikitärkeän asian vähintään haluat artikkelin lukijoiden tai esityksen seuraajien kuulevan ja muistavan? Hyvä. Kirjoita se.

Onko mielessäsi se yksi mehukas, ristiriitaisen kiehtova tai asioita kyseenalaistava ajatus, jonka haluat ilmaista sanoilla? Hyvä. Kirjoita se.

Kun kirjoittaa näkyväksi yhden sellaisen kuvan tai asian, jossa on erityistä voimaa sinulle itsellesi, on helpompi jatkaa ympäröivän tekstin kirjoittamista. Yhden avainkohtauksen tai asian kirjoittaminen tuo samalla hyvässä lykyssä mukanaan koko tekstiin sopivan tyylin tai sävyn.

VINKKI: Jos tekstin parissa tulee jumitila myöhemmin, lue tuo yksi avainkohta tai -kohtaus, palauttele itsellesi sen henki, käytä sitä polttoaineenasi. Ja jatka kirjoittamista.

Tekstin avainkohta on kuin uute, joka sisältää väkevyydessään kaiken olennaisen.

4. Mene päin pelkoa

Toisinaan tyhjän paperin kammo liittyy pelkoihin.

Mielessäsi on ehkä idea, aihe tai hahmo, mutta kun yrität löytää sille sanoja, se katoaa usvaan. Saatat alitajuisesti kierrellä ja kaarrella sitä, mistä eniten haluaisit kirjoittaa. Aihe pelottaa tai nolottaa. Ja silti, tai oikeastaan tismalleen juuri sen takia, se kutsuu kirjoittamaan.

Vaikeilta tuntuvat tunteet kuten pelko, viha ja häpeä, ovat hedelmällinen lähtökohta oman äänen ja omalta tuntuvan tekstin löytämiselle. Syvissä tunteissa lymyää ihmiselon syvimpiä ydinmehuja, niitä asioita jotka tekevät meistä inhimillisiä. Haavoittuvia. Ja juuri haavoittuvuudessamme me olemme tunnistettavia myös muille lukijoille.

TOIMI NÄIN:

Mene suoraan päin sitä kuumottavinta ajatusta tai aihetta.

Juuri sitä, jota tekee eniten mieli juosta karkuun.

Armottomin kriitikko löytyy yleensä kirjoittajan korvien välistä. Ohitetaan tuo ikävä tyyppi nyt hetkeksi ja mennään eteenpäin.

Muista jälleen, että teksti on tässä vaiheessa tarkoitettu vain omille silmillesi. Muille näkyminen on myöhemmän vaiheen juttu. Pääasia, että tulet nyt näkyväksi edes itsellesi.

Kirjoita ylös, vaikka kuinka lyhyessä muodossa, se mitä et missään nimessä haluaisi tai voisi kertoa kenellekään tai minkä ääneen myöntäminen edes itsellesi hirvittää.

Kirjoita, ja katso mitä sen jälkeen tapahtuu.

Tukos irtoaa, tai saatat yllättyä kun kirjoittamalla purkautuu jotain muuta mitä odotit.

5. Vaihda paikkaa ja liiku

Liikkuminen liikuttaa myös kirjoittamista. Tutkimuksista tiedetään, että fyysinen liikunta kehittää ajattelua, helpottaa keskittymistä, virkistää muistia ja tukee luovuutta. Aivomme kaipaavat vaihtelua ja erilaisia ärsykkeitä. Mielleyhtymät ovat kirjoittamiselle tärkeää polttoainetta. Niiden pulppuamiseen auttaa maiseman vaihtaminen.

TOIMI NÄIN:

Nappaa läppäri tai muistikirja mukaan ja vaihda paikkaa. Sen ei tarvitse tarkoittaa pitkää matkaa. Siirry toiseen huoneeseen. Puistonpenkille. Kahvilaan tai kirjastoon tai museoon. Viereiselle paikkakunnalle.

Tai käy kävelyllä ilman kirjoitusvälineitä. Venyttele. Tanssi. Irrota ote kirjoittamisesta ja suuntaa katseesi hetkeksi muualle.

VINKKI: Kahvilassa tai kirjastossa on helpompi keskittyä myös siksi, että et pääse niin helposti suorittamaan sijaistoimintoja kuten kotiympyröissä. Etenkin, jos maltat pakata kännykän hetkeksi pois näkösältä…

Valitse nyt yksi näistä viidestä harjoituksista, sellainen joka juuri nyt kutsuu eniten, ja toimi. Ei huomenna. Vaan nyt.

Siitä se lähtee. Hyvää kirjoittamismatkaa!

Kehon kuunteleminen on kirjoittajan työväline eli näin hyödynnät kehon tuntemuksia kirjoittamisessa

/ Minna Hiidensaari / Leave a comment

Kyky kuunnella kehoa on oivallinen työkalu kirjoittajalle. Kehon kuuntelemista voi käyttää monella tapaa.

Kehon olotilat ovat viestejä, rullalle käärittyjä tarinoita. Niihin on kätketty kutsu kirjoittaa (tai maalata, leipoa, tehdä puutöitä, valokuvata… purkaa viesti mihin vain luovaan).

Kehon tukalat tuntemukset ovat tervetullut merkki siitä, että keho on valmis tuomaan päivänvaloon ja käsiteltäväksi jotakin tärkeää. Samalla myös jotakin, josta voi kirjoittaa.

Jännitystilat, surut ja kivut auttavat meitä huomaamaan ne tarpeet, tunteet, toiveet ja haaveet jotka olemme ehkä ohittaneet. Kipuilevat kohdat pidättelevät sisällään voimaa. Tuota voimaa voi purkaa kirjoittamalla. Siitä voi tehdä sanoituksia, proosaa, asiatektiä, autofiktiota, tv-käsikirjoituksia, päiväkirjatekstiä.

Riipivät tuntemukset, tunteet ja olotilat ovat siis lahjoja kirjoittajalle. Herkkiin, aristaviin ja ärsyyntyneisiin kohtiin kehossa on pakkautunut paljon aitoja tunteita ja ilmaisua. Omista totuuksista kertovia sanoja.

Joskus myös valkoisen paperin kauhu eli kirjoittamisjumi liittyy näihin kehon jumitiloihin. Pelot ovat pakkautuneet kehoon ja nyt ne odottavat hiljaisessa kotelossaan huomatuiksi tulemista. Oletko valmis avaamaan tuon kotelon?

Ai että miksi juuri tukalat tuntemukset ja tunteet ovat lahjoja? Eikö ilo sitten ole kirjoittamisen polttoainetta? Toki. Mielihyvä, riemu, purskahteleva onni, aistillinen hekuma – nekin ovat kehon olotiloja ja yhtä todellisia kuin vaikeilta tuntuvat olotilat.

Myönteiset tuntemukset ja tunnelmat kuitenkin kaipaavat rinnalleen tummia sävyjä, jotta niiden voima tuntuisi ja näkyisi. Kuinka moni meistä jaksaisi seurata elokuvaa tai lukea kirjaa, jossa päähenkilöt kiitävät kohtauksesta tai runosta toiseen pöyristyttävän onnellisina ja hyväntuulisina, ilman huolen häivää.

Pikemmin kuin iloa ja onnea, luovassa kirjoittamisessa pöyhimme ja pohdimme ennemminkin synkkyyksiä, ristiriitoja, konflikteja, jännitteitä, kipuja, vääryyksiä, vaikeilta tuntuvia tunteita. Niiden taustalla on usein kysymys tai useampi. Kirjoittaminen on keino puntaroida vastausvaihtoehtoja.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä minä ajattelen tästä? Millaisia eri tapoja on nähdä ja kokea tämä asia? Eri suuntiin kiskovat näkökulmat ovat kirjoittamisen mehukasta ydintä. Ihminen on tehty ristiriidoista, niin myös kulttuuri ja taide. Näitä risteäviä tiloja ja kipuilevia näkökulmia on myös keho pullollaan.

Tässä kolme eri tapaa harjoitella kehon kuuntelemista ja hyödyntää sitä kirjoittamisessa:

1. Kohti kehon kertomuksia eli näin pysähdyt kuuntelemaan kroppaasi

  • Varaa tähän harjoitukseen lähellesi kynä ja paperia.
  • Tee olosi niin mukavaksi ja rennoksi kuin voit. Istu lempituolillesi tai asetu makaamaan viltin alle sängylle, sohvalle tai vaikka joogamatolle.
  • Sulje silmäsi ja hengitä rauhassa.
  • Kuuntele ympäristön ääniä, pieniä ja isoja, mitä ne sitten ovatkaan. Pane äänet merkille, mutta älä pysähdy miettimään niitä sen kummemmin.

(Tarkoituksena on vain saada monenlaisia asioita kuhiseva pääsi rauhoittumaan ja suunnata huomiosi aisteihin)

Patteri ehkä kohisee.

Laitteet naksuvat.

Kissa kehrää.

Kello tikittää.

Pihalta kuuluu satunnaisia ääniä.

  • Siirrä sitten huomiosi ympäristön äänistä kehoosi.
  • Tutkaile, miltä eri kehon osat tuntuvat. Missä on rentoutta ja vapautta? Entä missä kireyttä? Tunnetko jonkun kohdan muita voimakkaammin?
  • Valitse sellainen kehon osa, jossa tunnet jännitystä tai kireyttä. Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mitä sille kuuluu? Mistä se haluaa kertoa? Tai mistä se haluaa vaieta?
  • Kun mieleesi nousee sanoja, lauseita, ehkä kuvia – mitä tahansa mistä voit kirjoittaa jotakin – ota esille kynä ja paperia.
  • Kirjoita. Seuraa, mitä tapahtuu. Paperilla. Kehossasi. Olossasi.

2. Sano heipat valkoisen paperin kammolle eli näin hyödynnät kehon kuuntelemista tekstijumista pääsemiseen

Tämä harjoitus auttaa hahmottamaan, miksi teksti ei kulje.

  • Ajattele tekstiä, jonka kanssa sinun on vaikea päästä alkuun tai eteenpäin.
  • Sulje silmät. Siirrä huomio kehoosi.
  • Missä kohtaa kehoasi tunnet kireyttä, jännitystä, kiukkua, pelkoa tai jumeja? Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mikä kirjoittamisessa arveluttaa, pelottaa tai ottaa päähän? Miksi et halua kirjoittaa? Mistä et halua kirjoittaa? Tunnustele ja kysele, millaisia asioita, sitkeitä uskomuksia ja tunteita jumikohdat ehkä pidättelevät itsessään.
  • Kirjoita mitään pidättelemättä tai pysähtymättä, millaisia asioita sinussa nousee pintaan.
  • Seuraa, mitä tapahtuu. Tekstissä. Kehossasi. Olossasi.

3. Kun lauseet tuntuu hengettömiltä eli miten saada tekstistä kiinnostavampi

En tiedä sinusta, mutta ainakin minä haluan lukijana saada tunteita ja kokea ne myös kehossani. Haluan tulla yllätetyksi. Haluan itkeä. Nauraa. Ihailla kirjoittajan taitoa viedä minua ylös ja alas. Haluan vaikuttua, jäädä miettimään että mitähän sille ja sille hahmolle tällä hetkellä kuuluu, tai entäs jos hahmo olisi valinnut toisin…

Kirjoittamalla voimme purkaa ja käsitellä omia tunteitamme, ja samalla herättää ja liikutella toisten tunteita. Kun kirjoittaja uskaltaa laittaa itsensä peliin – se ei automaattisesti tarkoita omaelämäkerrallista, tunnustuksellista tekstiä – se näkyy ja tuntuu myös tekstissä.

Pieni vaaran, pelon tai riskin tunne on yksi merkki siitä, että kirjoittamassasi tekstissä on kipinää. Happea. Henkeä. Pieni osa omaa sieluasi, jota rohkenet raottaa muille.

Ja kyllä, puhun nyt myös asiatekstistä. Asiateksti voi innostaa, kiehtoa, naurattaa, laittaa mielikuvituksen liikkeelle, herättää muistoja ja mielleyhtymiä. Mikään aihe ei ole niin tylsä, etteikö siitä saisi kiinnostavan lukijoille ja kuulijoille.

  • Ota esille kirjoittamasi teksti, johon et ole tyytyväinen ja jota haluaisit parantaa.
  • Tutki, mitkä kohdat (kappaleet, kohdat, luvut, kohtaukset) eivät herätä sinussa itsessäsi tunteita. Kehosi kertoo tämän. Sytytkö, lämpenetkö, tunnetko inhoa, kiukkua, naurua, kauhua? Jos tekstissäsi on kohtia, joiden yli haluaisit hypätä tai jotka jättävät viileäksi tai saavat haukottelemaan, kuinka suurella todennäköisyydellä lukija lämpenisi niistä?
  • Muistele, miksi alunperin kirjoitit tästä tietystä aiheesta tai loit tämän kohtauksen. Mikä on sen tarkoitus, tavoite, olemassaolon oikeutus tässä kokonaisuudessa?
  • Tutki, millaisia ajatuksia, muistoja, henkilökohtaisesti merkittäviä tai sykähdyttäviä ajatuksia ja tunteita aihe ja kohta sinussa herättää.
  • Kudo mukaan jotakin itseäsi aidosti koskettavaa. Jos et halua toistaa tiettyä kokemusta sellaisenaan, muunna joitakin asioita mutta säilytä tunteisiin liittyvä totuus. Kirjoita, kunnes osut lauseeseen joka aiheuttaa reaktion kehossasi.