Tekstin muokkaaminen

Näin onnistut asiatekstin kirjoittamisessa

/ Minna Hiidensaari / Leave a comment

Asiatekstin kirjoittaminen on välillä vaikeaa. Monestakin syystä. Ehkä alkuun on vaikea päästä. Säväyttävä aloituslause tai ensimmäinen kappale antaa odotuttaa itseään. Tai tekstin aiheeseen liittyviä ajatuksia on niin paljon, että on vaikeaa päättää, mitä ottaa mukaan. Tai kirjoitettu teksti tuntuu kuivalta ja elottomalta.

Tai kirjoittamista lykkää yhä uudestaan. Vilkaisen vielä vähän Instaa. Tarkistan vielä sen yhden jutun netistä. Pelaan vielä yhden pelin. Tai kaksi. Sijaistoimintoja on luvattoman helppo keksiä. Siinä vaiheessa kun uunin tai sälekaihtimien peseminen houkuttelee enemmän kuin kirjoittaminen, on aika ryhtyä tekemään tekstiä (tai vaihtoehtoisesti kotisi kiiltelee pian puhtauttaan tai kehityt mestariksi jossakin tabletilla vatkaamassasi pelissä. Eivät huonoja vaihtoehtoja nekään). Älä vaivu epätoivoon!

Onpa sinulla työn alla sitten blogiteksti, asiantuntija-artikkeli, essee tai presentaatio, tässä vinkkejä toimivan asiatekstin suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Tässä kohdat tiivistetysti:

1. Kirjoita avainsanat, ydinteemat ja tärkeimmät kysymykset käsin paperille.

2. Hahmota, kenelle kirjoitat.

3. Kunnioita lukijoitasi ja yleisöäsi. Muista, mikä voima sanoissa on.

4. Tee itsellesi selväksi, mikä tekstin tavoite on.

5. Aloita kiinnostavimmalla asialla.

6. Valaise asioita esimerkeillä.

7. Laita itsesi likoon.

8. Syynää asioiden esittämisjärjestys.

9. Levähdä hetki. Tarkista oikeinkirjoitus, pilkkujen paikat ja muut pianovirheet.

1. Kirjoita avainsanat, ydinteemat ja tärkeimmät kysymykset käsin paperille. Tämä on tutkittu juttu: käsin kirjoittaminen ja piirtäminen ruokkivat luovuutta toisella tapaa kuin vain koneelle tehty hahmottelu. Jos olet tottunut kirjoittamaan kaiken aina suoraan ruudulle, kokeile käsin kirjoittamisen kikkaa yhden kerran ja katso, mitä tapahtuu. Voi olla, että se ei ole sinun juttusi, mutta testaa ennen kuin sanot ei.

Itselläni toimii parhaiten käsin kirjoittamisen ja näppiksellä kirjoittamisen vuorottelu. Kun kirjoitan alkuhaparoinnit ensin kynällä paperille tai muistikirjaan, rima saa olla alhaalla. Hahmottelussa on leikittelyn ja kokeilun makua. Paperia voi sutata. Oikeinkirjoituksella ei tässä vaiheessa ole väliä.

Kirjoittaminen on prosessi, joka etenee vain tekemällä. Testailu ja kokeilu on tekemisen ydintä.

Siinä vaiheessa kun siirrän koneelle käsin kirjoitettuja lauseita tai ideoita, mieleeni tulee lisää ideoita ja sanoitusta. Tulostan ruudulle kirjoittamani tekstin, ja hyppään sohvan nurkkaan muokkaamaan printtiä kynällä.

Jos hahmotat ja ideoit asioita parhaiten visuaalisesti, hahmottele suunnitelma kynällä miellekartan muotoon.

Visuaalisuus ja kynä-paperi -yhdistelmä voi auttaa näkemään myös eri asioiden yhteyksiä ja puuttuvia näkökulmia. Kun ideat ovat yhdellä paperilla, kokonaisuuden hahmottaminen on helpompaa. Se auttaa myös näkemään, miten tekstin rajaus kannattaa tehdä.

Muista, että tarkoituksena ei ole luoda täydellistä suunnitelmaa, vaan helpottaa tekemistä ja saada kirjoittamisen kynnys mahdollisimman matalaksi. Kun teet ensin itsellesi edes jotenkin näkyväksi sen, mitä haluat sanoa, miten rajaat tekstin ja missä järjestyksessä esität asiat, työhön on helpompi ryhtyä.

Jos aiheena on esimerkiksi ravitsemuksellisesti ja ympäristön kannalta tasapainoinen aamiainen, listaa ne asiat ja/tai näkökulmat, jotka haluat sisällyttää tekstiin. Rakennatko kirjoituksen ravintoaineiden pohjalta (proteiinit, hiilarit, kuidut, rasvat…) vai ruokalajien näkökulmasta (smoothiet, tee, kahvi, onko aamiaismehu hyvis vai pahis, ei vai kyllä maitotaloustuotteille, vegaaniset vaihtoehdot, entäs herkuttelupuoli…), tuotko mukaan ruokateollisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä, millaista tietoa ja lukijan kannustamista pidät tärkeänä.

2. Hahmota, kenelle kirjoitat.

Kenelle haluat osoittaa tekstisi? Keitä on yleisössäsi? Millainen on tavoitelukijasi?

Useat kirjailijat suosittelevat, että kirjoitat yhdelle ihmiselle. Kun kuvittelet mielessäsi tuon yhden ihmisen (se voi olla joku tuntemasi ihminen, tai kuviteltu hahmo jonka toivot tekstisi tavoittavan), tekstistäsi tulee henkilökohtaisempaa. Lähestyttävämpää. Inhimillisempää. Tarpeeton juhlallisuus, etäisyys ja käsitteellisyys jäävät pois.

Hyödynnä tunnettua vinkkiä: mieti, miten kertoisit aiheesta isoäidillesi (jos isoäitisi on monimutkaisia konsepteja, hankalia lauserakenteita ja vierasperäisiä termejä ymmärtävä rakettitieteilijä, mieti siinä tapauksessa miten kertoisit aiheesta vaikkapa varhaisteini-ikäiselle, tai ihmiselle joka ei ole koskaan kuullut aihepiiristä)

Miksi tuo yhden ihmisen ajatteleminen auttaa? Vaikka esittäisit tekstisi tuhansien ihmisten edessä, sanojen vastaanottaminen on ytimeltään kahden ihmisen välinen kohtaaminen ja siinä mielessä aina henkilökohtainen tapahtuma.

3. Kunnioita lukijoitasi ja yleisöäsi. Muista, mikä voima sanoissa on.

Lukija tai kuulija on virittynyt vastaanottamaan jotakin sävähdyttävää, yllättävää, koskettavaa, hauskaa, kiinnostavaa. Jotakin, joka muuttaa hänen maailmaansa edes hitusen tai tekee hänen päivästään kiehtovamman. Osoita tekstilläsi, että olet lukijan virittymisen, huomion ja ajan arvoinen. Vaikka kirjoitat faktapohjaista tekstiä, se ei tarkoita ettetkö voisi kertoa asiasta kiinnostavasti.

Tekstin elämä on kaksiosainen. Ensin sinä annat tekstille elämän kirjoittamalla sen, sen jälkeen teksti jatkaa elämäänsä lukijan tai kuulijan ajatuksissa, tulkinnoissa, tunteissa, mielikuvituksessa. Ei ole yhdentekevää, mitä kirjoitat.

Sanat kantavat elämää ja voimaa. Sanat siirtyvät osaksi alitajuntaa, niin yksityistä kuin yhteistä. Kunnioita tuota monitasoista ja sävykästä elämää panostamalla siihen, miten käytät sanoja.

4. Tee itsellesi selväksi, mikä tekstin tavoite on.

Mikä on olennaisin asia tai viesti, jonka haluat tekstin välittävän?

Haluatko välittää kiinnostavaa tietoa, jakaa kokemuksia, ohjata lukijoiden huomion yllättävään näkökulmaan, kertoa uutisen, herättää lukijoissa tunteita, saada heidät toimimaan? Millä tavalla?

Mitkä ovat ne kaksi tai kolme ydinasiaa, joiden haluat lukijan ymmärtävän ja muistavan?

Tai edes se yksi, kaikista tärkein?

5. Aloita kiinnostavimmalla asialla.

Jos kertoisit yhden asian tekstin aiheesta tai sisällöstä hyvälle ystävällesi tai kumppanillesi tai esimerkiksi baaritiskillä kun haluat jonkun huomion, mikä se asia olisi? “Et arvaa, mitä tänään kuulin…?”

Pohjimmiltaan kaikki kirjoittaminen, lukeminen ja esittäminen on kokoontumista sille samalle leirinuotiolle, jonka äärellä ensimmäiset ihmistyypit lämmittelivät ja murahtelivat toisilleen päivän kuulumisia.

Tarinoilla mehustelu ja kuulijan reaktioiden seuraaminen on ihmiskunnan vanhimpia ajanvietteitä.

Pappavainaanikin tapasi toistella korttia lyödessämme, että “Elämän tarkotus on ikävän karkotus”. Ei lainkaan hullumpi elämän tarkoitus. Ikävän karkoitus on myös toimivan tekstin tunnusmerkki.

Tekstiä elävöittävät yksityiskohdat ja kiehtovat tarinanpätkät karkottavat ikävän.

(Pappani toinen lempihokema korttipelissä oli: “Nyt pannaan kisu viiltämään”. En 10-vuotiaana tiennyt, mistä sanonta tuli. En edelleenkään tiedä. Mutta lause naurattaa. Kunpa olisin kysynyt hokeman alkuperää. Ehkä pappa ei olisi itsekään tiennyt sen historiaa. Sisällöltään viiltävä kisu kai viittasi siihen, että nyt on kuulkaa tulossa sellaiset kortit että muilta katoavat voittohaaveet.)

6. Valaise asioita esimerkeillä.

Kun esität väitteitä tai arvioita, perustele niitä mahdollisimman konkreettisilla esimerkeillä.

Ota aistit mukaan. Vie lukija teemaan ja sen maailmaan mahdollisimman monen eri aistin kautta.

7. Laita itsesi likoon.

Sävytä kirjoittamista omilla kokemuksillasi. Älä tyydy ainoastaan ensin mieleen tuleviin näkökulmiin. Haasta itsesi ja lukija kysymyksilläsi ja arvioillasi. Ujuta tekstiin mukaan jokin henkilökohtainen kulma. Paljasta pala omaa inhimillisyyttäsi (“Tätä kirjoittaessani minua arvelutti/jännitti/mietitytti…). Anna lukijan tulla lähelle, se auttaa häntä pääsemään itsensä lähelle. Kirjoittaminen on kaikupintojen hakemista, myös silloin kun kyse on asiatekstistä. Kirjoita noita kaikupintoja näkyviin.

8. Syynää asioiden esittämisjärjestys.

Kun muokkaat tekstiä, kiinnitä huomiota siihen missä järjestyksessä esität asiat. Tuoko teksti aiheen eri kysymykset esille johdonmukaisessa, aiheeseen sopivassa järjestyksessä siten että lukijan on helppo pysyä kärryillä?

Entä onko tekstin eri osien eli lauseiden ja kappaleiden välillä sidosteisuutta? Ovatko lauseet sidoksissa toisiinsa siten että siirryt asiasisällössä loogisesti asiasta toiseen?

9. Levähdä hetki. Tarkista oikeinkirjoitus, pilkkujen paikat ja muut pianovirheet.

Kun olet kirjoittanut tekstin ensimmäisen version, anna sen levähtää tovi. Pienen irtioton jälkeen tai vaikkapa yhden yön nukuttuasi ajatukset ehtivät hakeutua uusiin paikkoihin ja saatat nähdä tekstissä jotakin uusin silmin.

Myös oikeinkirjoitusasua, välimerkkien paikkoja ja muita tekstin huoliteltuun ulkoasuun liittyviä seikkoja näkee yleensä kirkkaammin kun on pitänyt pienen paussin.

Levänneet aivot ovat kirjoittajan tärkein ja seksikkäin elin. Anna aivoillesi niiden ansaitsema huolenpito ja palautumisaika.

Kehon kuunteleminen on kirjoittajan työväline eli näin hyödynnät kehon tuntemuksia kirjoittamisessa

/ Minna Hiidensaari / Leave a comment

Kyky kuunnella kehoa on oivallinen työkalu kirjoittajalle. Kehon kuuntelemista voi käyttää monella tapaa.

Kehon olotilat ovat viestejä, rullalle käärittyjä tarinoita. Niihin on kätketty kutsu kirjoittaa (tai maalata, leipoa, tehdä puutöitä, valokuvata… purkaa viesti mihin vain luovaan).

Kehon tukalat tuntemukset ovat tervetullut merkki siitä, että keho on valmis tuomaan päivänvaloon ja käsiteltäväksi jotakin tärkeää. Samalla myös jotakin, josta voi kirjoittaa.

Jännitystilat, surut ja kivut auttavat meitä huomaamaan ne tarpeet, tunteet, toiveet ja haaveet jotka olemme ehkä ohittaneet. Kipuilevat kohdat pidättelevät sisällään voimaa. Tuota voimaa voi purkaa kirjoittamalla. Siitä voi tehdä sanoituksia, proosaa, asiatektiä, autofiktiota, tv-käsikirjoituksia, päiväkirjatekstiä.

Riipivät tuntemukset, tunteet ja olotilat ovat siis lahjoja kirjoittajalle. Herkkiin, aristaviin ja ärsyyntyneisiin kohtiin kehossa on pakkautunut paljon aitoja tunteita ja ilmaisua. Omista totuuksista kertovia sanoja.

Joskus myös valkoisen paperin kauhu eli kirjoittamisjumi liittyy näihin kehon jumitiloihin. Pelot ovat pakkautuneet kehoon ja nyt ne odottavat hiljaisessa kotelossaan huomatuiksi tulemista. Oletko valmis avaamaan tuon kotelon?

Ai että miksi juuri tukalat tuntemukset ja tunteet ovat lahjoja? Eikö ilo sitten ole kirjoittamisen polttoainetta? Toki. Mielihyvä, riemu, purskahteleva onni, aistillinen hekuma – nekin ovat kehon olotiloja ja yhtä todellisia kuin vaikeilta tuntuvat olotilat.

Myönteiset tuntemukset ja tunnelmat kuitenkin kaipaavat rinnalleen tummia sävyjä, jotta niiden voima tuntuisi ja näkyisi. Kuinka moni meistä jaksaisi seurata elokuvaa tai lukea kirjaa, jossa päähenkilöt kiitävät kohtauksesta tai runosta toiseen pöyristyttävän onnellisina ja hyväntuulisina, ilman huolen häivää.

Pikemmin kuin iloa ja onnea, luovassa kirjoittamisessa pöyhimme ja pohdimme ennemminkin synkkyyksiä, ristiriitoja, konflikteja, jännitteitä, kipuja, vääryyksiä, vaikeilta tuntuvia tunteita. Niiden taustalla on usein kysymys tai useampi. Kirjoittaminen on keino puntaroida vastausvaihtoehtoja.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä minä ajattelen tästä? Millaisia eri tapoja on nähdä ja kokea tämä asia? Eri suuntiin kiskovat näkökulmat ovat kirjoittamisen mehukasta ydintä. Ihminen on tehty ristiriidoista, niin myös kulttuuri ja taide. Näitä risteäviä tiloja ja kipuilevia näkökulmia on myös keho pullollaan.

Tässä kolme eri tapaa harjoitella kehon kuuntelemista ja hyödyntää sitä kirjoittamisessa:

1. Kohti kehon kertomuksia eli näin pysähdyt kuuntelemaan kroppaasi

  • Varaa tähän harjoitukseen lähellesi kynä ja paperia.
  • Tee olosi niin mukavaksi ja rennoksi kuin voit. Istu lempituolillesi tai asetu makaamaan viltin alle sängylle, sohvalle tai vaikka joogamatolle.
  • Sulje silmäsi ja hengitä rauhassa.
  • Kuuntele ympäristön ääniä, pieniä ja isoja, mitä ne sitten ovatkaan. Pane äänet merkille, mutta älä pysähdy miettimään niitä sen kummemmin.

(Tarkoituksena on vain saada monenlaisia asioita kuhiseva pääsi rauhoittumaan ja suunnata huomiosi aisteihin)

Patteri ehkä kohisee.

Laitteet naksuvat.

Kissa kehrää.

Kello tikittää.

Pihalta kuuluu satunnaisia ääniä.

  • Siirrä sitten huomiosi ympäristön äänistä kehoosi.
  • Tutkaile, miltä eri kehon osat tuntuvat. Missä on rentoutta ja vapautta? Entä missä kireyttä? Tunnetko jonkun kohdan muita voimakkaammin?
  • Valitse sellainen kehon osa, jossa tunnet jännitystä tai kireyttä. Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mitä sille kuuluu? Mistä se haluaa kertoa? Tai mistä se haluaa vaieta?
  • Kun mieleesi nousee sanoja, lauseita, ehkä kuvia – mitä tahansa mistä voit kirjoittaa jotakin – ota esille kynä ja paperia.
  • Kirjoita. Seuraa, mitä tapahtuu. Paperilla. Kehossasi. Olossasi.

2. Sano heipat valkoisen paperin kammolle eli näin hyödynnät kehon kuuntelemista tekstijumista pääsemiseen

Tämä harjoitus auttaa hahmottamaan, miksi teksti ei kulje.

  • Ajattele tekstiä, jonka kanssa sinun on vaikea päästä alkuun tai eteenpäin.
  • Sulje silmät. Siirrä huomio kehoosi.
  • Missä kohtaa kehoasi tunnet kireyttä, jännitystä, kiukkua, pelkoa tai jumeja? Jos tuo kohta osaisi puhua, mitä se sanoisi? Mikä kirjoittamisessa arveluttaa, pelottaa tai ottaa päähän? Miksi et halua kirjoittaa? Mistä et halua kirjoittaa? Tunnustele ja kysele, millaisia asioita, sitkeitä uskomuksia ja tunteita jumikohdat ehkä pidättelevät itsessään.
  • Kirjoita mitään pidättelemättä tai pysähtymättä, millaisia asioita sinussa nousee pintaan.
  • Seuraa, mitä tapahtuu. Tekstissä. Kehossasi. Olossasi.

3. Kun lauseet tuntuu hengettömiltä eli miten saada tekstistä kiinnostavampi

En tiedä sinusta, mutta ainakin minä haluan lukijana saada tunteita ja kokea ne myös kehossani. Haluan tulla yllätetyksi. Haluan itkeä. Nauraa. Ihailla kirjoittajan taitoa viedä minua ylös ja alas. Haluan vaikuttua, jäädä miettimään että mitähän sille ja sille hahmolle tällä hetkellä kuuluu, tai entäs jos hahmo olisi valinnut toisin…

Kirjoittamalla voimme purkaa ja käsitellä omia tunteitamme, ja samalla herättää ja liikutella toisten tunteita. Kun kirjoittaja uskaltaa laittaa itsensä peliin – se ei automaattisesti tarkoita omaelämäkerrallista, tunnustuksellista tekstiä – se näkyy ja tuntuu myös tekstissä.

Pieni vaaran, pelon tai riskin tunne on yksi merkki siitä, että kirjoittamassasi tekstissä on kipinää. Happea. Henkeä. Pieni osa omaa sieluasi, jota rohkenet raottaa muille.

Ja kyllä, puhun nyt myös asiatekstistä. Asiateksti voi innostaa, kiehtoa, naurattaa, laittaa mielikuvituksen liikkeelle, herättää muistoja ja mielleyhtymiä. Mikään aihe ei ole niin tylsä, etteikö siitä saisi kiinnostavan lukijoille ja kuulijoille.

  • Ota esille kirjoittamasi teksti, johon et ole tyytyväinen ja jota haluaisit parantaa.
  • Tutki, mitkä kohdat (kappaleet, kohdat, luvut, kohtaukset) eivät herätä sinussa itsessäsi tunteita. Kehosi kertoo tämän. Sytytkö, lämpenetkö, tunnetko inhoa, kiukkua, naurua, kauhua? Jos tekstissäsi on kohtia, joiden yli haluaisit hypätä tai jotka jättävät viileäksi tai saavat haukottelemaan, kuinka suurella todennäköisyydellä lukija lämpenisi niistä?
  • Muistele, miksi alunperin kirjoitit tästä tietystä aiheesta tai loit tämän kohtauksen. Mikä on sen tarkoitus, tavoite, olemassaolon oikeutus tässä kokonaisuudessa?
  • Tutki, millaisia ajatuksia, muistoja, henkilökohtaisesti merkittäviä tai sykähdyttäviä ajatuksia ja tunteita aihe ja kohta sinussa herättää.
  • Kudo mukaan jotakin itseäsi aidosti koskettavaa. Jos et halua toistaa tiettyä kokemusta sellaisenaan, muunna joitakin asioita mutta säilytä tunteisiin liittyvä totuus. Kirjoita, kunnes osut lauseeseen joka aiheuttaa reaktion kehossasi.